Mikä on maailman taikuuden hinta, ja ketkä sen saavat lopulta maksaa?

Kesänkaataja Alatin ja talventaittaja Kaihon tehtävä on kannatella vuodenkiertoa. Keväänkutsusta talventaittoon saakka Kaihon ja Alatin elämä on jaettua aina asuintupaa, tulisijaa ja aamiaishetkiä myöten, tahtoivatpa he sitä tai eivät. He eivät tunne toisiaan, mutta yhdestä asiasta Kaiho on silti varma: rakastumaan hän ei aio opetella, saati rakastamaan.

Talventaitto on Kellopelisydämestä alkaneen Merenkehrä-sarjan toinen osa. Vehka Kurjenmiekka vie lukijan kauas menneisyyteen, aikaan ennen Karunkan kellopelimurhaajia ja Akatemian perustamista. Romaani valaisee, miksi maailma on perustuksiaan myöten säröillä.

Vehka Kurjenmiekka on vuonna 1990 syntynyt Helsingissä asuva kirjailija ja roolipelisuunnittelija. Kurjenmiekka voitti romaanillaan Talventaitto Suomen Tolkien-seuran myöntämän Kuvastaja-palkinnon 2025.

”Kurjenmiekan romaani muistuttaa Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa. Merenkehrän maailmassa on vielä paljon nähtävää.” – Helsingin Sanomat

“Voittajakirjaa luonnehdittiin raadin piirissä seuraavasti: ‘Omaperäinen taikuus, kaunis kieli ja todella eheä kokonaisuus.’ ‘Huumaavan romanttinen, ja poikkeuksellisen lyyristä fantasiaa.’ ‘Hieno ja kaunis kokonaisuus, joka keskittyy kahden keskenään erilaisen nuoren kokemuksiin tärkeässä tehtävässä. Vuodenajat kietoutuvat taikuudella heidän elämiinsä ja vaikuttavat heidän väleihinsä.’  ‘Puhutteleva rakkaustarina, joka käsittelee rakkautta monista näkökulmista – ei pelkästään kaunista huumaa tai eron kipua, vaan myös rakkauden hyväksymisen vaikeutta.'” – Suomen Tolkien-seura Kontu ry

“Talventaitossa nautin erityisesti vuodenaikojen kuvaamisesta, Kaihon ja Alatin vuodenaikataikuudet ovat kiehtovia persoonallisuuksia.” – Kirjavinkit

“Talventaitto toi mieleeni Ursula K. Le Guinin. On upeaa, että meillä julkaistaan näin hienoa fantasiaa.”
– Tarukirja-blogi

“On herkkyyttä, viipyilyä, pysähtelyä ja arkea. Kipeitä kohtia. Solmuja. Hiljalleen heräävää rakkautta. Suuria tekoja. Itsekkyyden ja pyyteettömyyden jännitettä, niiden häilyvää rajapintaa.” – Ruusunnuppuja-blogi