Aleksei Navalnyin tiedottajan kokemuksiin perustuva romaani Venäjän nykytodellisuudesta

Anja pidätetään Moskovassa korruptionvastaiseen mielenosoitukseen osallistumisesta ja tuomitaan kymmeneksi päiväksi vankilaan. Anjan sellitoverit ovat saaneet tuomion vähäisistä rikoksista kuten ajokortitta ajamisesta, seksin myymisestä ja huumeidenkäytöstä. Anjalla sellitovereineen ei ole muuta tekemistä kuin puhua, joten he puhuvat kaikesta: Venäjän nykyisestä poliittisesta järjestelmästä ja hallituksesta, feminismistä, sateenkaari-ihmisten oikeuksista, perhesuhteista, avioliitosta.

Vähitellen arkinen rauha paljastuu kulissiksi. Käsittämättömät ilmiöt alkavat vainota Anjaa ja hän ryhtyy epäilemään, ovatko hänen sellitoverinsa niin tavallisia kuin miltä he vaikuttavat. Ovatko he edes ihmisiä? Anjalla on kymmenen päivää aikaa selvittää, mistä oikein on kysymys.

Kira Jarmysh on Putinin hallinnon etsintäkuuluttama Aleksei Navalnyin tiedottaja, joka pakeni Venäjältä Suomen kautta ja oleskee tällä hetkellä tuntemattomassa paikassa. Naisten selli nro 3 on hänen esikoisromaaninsa.

”Kira Jarmyshin kirja on loistava. Olin itse naapurisellissä.” – Aleksei Navalnyi

”Vuosisadat ja sukupolvet vaihtuvat, mutta Venäjällä julkaistaan yhäkin romaaneja vankiloista, vankeudesta vapaudesta ja sen menetyksestä. Naisten selli nro 3 on yhtä ajankohtainen kuin Maxim Gorkin Vankilapäiväkirjat, mutta paljon elävämmin kirjoitettu!” – Boris Akunin

“Jarmyshin esikoisromaani on poliittinen, mutta ei rasittavan raskaalla tavalla, vaan melkein kepeä, jos ei elettäisi näitä raskaita vuosia. Melkein kepeä, ei dostojevskilaista synkkyyttä tarinaympäristöstä huolimatta.” – MTV Uutiset

“Palkittu suomentaja Arja Pikkupeura on tehnyt taas tehnyt hienoa työtä välittäessään venäjää taitamattomalle lukijalle teoksen eri tyylit dialogien etäännyttävästä kohteliaisuudesta loukkauksien höystämään puhekieleen.” – Maailmankirjat -blogi

“Romaanin yleistunnelma ei ole niin ahdistava kuin voisi kuvitella eikä niin läpeensä poliittinenkaan kuin putinismia kritisoivalta oppositiomielenosoittajalta voisi odottaa. Kerronta on sujuvaa ja sellitovereiden välinen jutustelu paikoin humorististakin.” – Kirjaluotsi -blogi